Kaikkiin lääkepakkauksiin on merkitty viimeinen käyttökuukausi (esim. 03-2025). Tämä kestoaika koskee ohjeen mukaan säilytettyä, avaamatonta lääkepakkausta. Kiinteät lääkemuodot kuten esim. tabletit ja kapselit säilyttävät ominaisuutensa mainitun käyttökuukauden loppuun saakka avattuinakin, kun taas esim. moni nestemäinen valmiste säilyy vain rajatun ajan avaamisen jälkeen. Säilyvyysrajoitukset on aina merkitty lääkepakkaukseen. Viimeisen käyttökuukauden jälkeen lääkettä ei saa käyttää.

Lääkkeestä saa eniten hyötyä kun sitä käyttää ohjeen mukaan ja oikein säilytettynä. Lääkkeen säilyminen käyttökelpoisena koko pakkauksessa ilmoitetun sallitun käyttöajan riippuu säilytyspaikasta. Lääkkeen säilyvyyteen vaikuttavat etenkin seuraavat tekijät:

Kosteus
Mikään lääke ei siedä kosteutta. Lääkekaappia ei saa sijoittaa kylpyhuoneeseen, saunan pukuhuoneeseen tai muihin märkiin tiloihin, koska kosteus nopeuttaa lääkeaineiden hajoamista. Jääkaappiinkin tiivistyy kosteutta, joten lääkkeitä, jotka eivät vaadi viileää säilytyspaikkaa, ei saa säilyttää jääkaapissa.

Valo
Moni lääkeaine on herkkä valon vaikutukselle. Auringosta tuleva UV-säteily voi saada lääkeaineen hajoamaan, joten lääkepakkaukset on pidettävä suljettuina ja valolta suojassa, ei esimerkiksi ikkunalaudalla.

Ilman happi ja hiilidioksidi
Lääkkeen aineosien reagoiminen hapen ja hiilidioksidin kanssa on tavallista ja sen seurauksena valmisteen ominaisuudet muuttuvat. Myös ilman sisältämä kosteus on vahingollista. Ilman vaikutukset ehkäistään parhaiten sulkemalla lääkepakkaus huolellisesti.

Lämpötila
Valtaosa lääkkeistä säilyy parhaiten huoneenlämmössä (noin +20 asteessa). Pysyvä yli +25 asteen säilytyslämpötila on useille lääkkeille liian korkea. Ne eivät myöskään kestä jäätymistä eivätkä lämpötilan rajuja vaihteluita. Kesämökille talveksi jääneet lääkkeet on syytä hävittää.

Osa lääkkeistä täytyy säilyttää kylmässä, kuten esimerkiksi monet silmätipat ja -voiteet sekä insuliini. Lisäksi useat silmätipat ja -voiteet säilyvät avattuina vain kuukauden. Kylmäsäilytys tarkoittaa + 2 – +8 asteen säilytyslämpötilaa, joka on tavallisin jääkaappilämpötila.

Oikea säilytys ja ohjeenmukainen käyttö varmistavat, että saat lääkkeestäsi parhaan mahdollisen hyödyn.

Suuri osa lääkkeistä nautitaan suun kautta. Lääkkeiden ja ravinnon samanaikaisen nauttimisen välillä saattaa olla vuorovaikutuksia, jotka muuttavat lääkityksen tehoa tai vaikutuksen alkamisnopeutta ja kestoa.

Pääsääntönä voidaan pitää, että ruoan nauttiminen hidastaa mahan tyhjenemistä hidastaen samalla monien lääkkeiden imeytymistä, jolloin lääkkeen vaikutuksen alku viivästyy. Tosin ravinnon nauttimisen kliinistä merkitystä lääkkeiden imeytymisen muutoksiin on osittain liioiteltu.

Yleensä lääkkeet on syytä pyrkiä ottamaan riittävän nestemäärän kanssa tyhjään mahaan, ellei niitä esim. ärsyttävyyden (mm. tulehduskipulääkkeet) takia suositella otettavaksi ruoan kanssa.

Koska ruoan vaikutus lääkkeiden imeytymiseen ei ole aina selvillä ja yksilölliset erot saattavat muuttaa imeytymistä, olisi ainakin pitkäaikaisessa, tasaista lääkevaikutusta edellyttävässä hoidossa (sydän- ja verenpainelääkkeet, astmalääkkeet, diabeteslääkkeet jne.) aterioinnin ja sen ajallisen suhteen lääkkeen ottamiseen oltava mahdollisimman samanlainen.

Monien tilapäisten ja lievien oireiden hoitoon voi käyttää ilman reseptiä saatavia lääkkeitä. Niitä kutsutaan itsehoitolääkkeiksi ja niitä saa vain apteekista. Apteekin henkilökunta opastaa itsehoidon ongelmissa ja arvioi tarvetta hakeutua lääkäriin.

Itsehoitolääkkeitä ostaessasi kannattaa apteekissa kertoa säännöllisessä käytössä olevista lääkkeistä ja muista valmisteista sekä todetuista sairauksista, jotta farmaseutti pystyy valitsemaan juuri sinulle sopivan tuotteen. 

Lääkekaapissa pidetään jatkuvaan käyttöön tarkoitettuja, huoneenlämmössä säilytettäviä lääkkeitä, joita ikäihmisellä on yleensä useita.

Jääkaapissa säilytetään valmisteet, jotka vaativat kylmäsäilytystä eivätkä säily huoneenlämmössä (säilytysolosuhteet mainitaan pakkauksessa). Myös sellaisia lääkkeitä, joita tarvitaan tilapäisten oireiden yllättäessä, on hyvä pitää kotiapteekissa pieniä määriä.

Seuraavia lääkkeitä ja tarvikkeita olisi hyvä olla kotiapteekissa:

– särky- ja kuumelääke
– tukkoisuutta lievittävä lääke
– närästyslääke
– allergialääke
– kortisonivoide
– ripuli- ja ummetuslääke
– haavanpuhdistusnestettä
– laastareita ja sidetarpeita
– vierasesinepinsetit
– pienet sakset
– kuumemittari

Apteekissa myydään kolmen verokannan tuotteita: lääkkeiden arvonlisävero on 10 %, elintarvikkeiden 14 % ja muilla kauppatavaroilla 24 %. Lääkkeeksi rekisteröidyllä myyntiluvallisella valmisteella on aina kuusi merkkiä pitkä VNR-numero, joka on merkittynä lääkkeen ulkopakkaukseen. Mikäli VNR-numeroa ei löydy, kyseessä ei todennäköisesti ole lääke. Vanhentuneet ja käyttämättä jääneet lääkkeet tulisi tuoda apteekkiin, josta toimitamme ne asianmukaisesti hävitettäviksi.